Huivi ja lahja

Ensimmäinen työ neulekonekurssilla valmistui jokunen päivä sitten kun sain viimeinkin aikaiseksi silmukoida toisenkin huivin lyhyistä sivuista umpeen. Huivi oli ensimmäiseksi työksi mielestäni varsin mukava. Sen kuin loin 130 silmukkaa ja posotin menemään sileällä oikealla 640 kerrosta. Sellainen 1,5 tuntia siinä hurahti aikaa ja nopeampikin olisi voinut olla, jos ei olisi onnistunut sotkeutumaan aloituksessa kahdesti. Miettikääpä, montako iltaa tuota kerrosmäärää olisi saanut tikuttaa käsin menemään? Voin kertoa, että monta.



Huivin pitkän sauman kiinnitin kurssilla ketlaajalla, joka virkkaa ketjusilmukkasaumaa. Lyhyet päät siis silmukoin käsin umpeen. Kaikki ulospäin näkyvä on siis sileääoikeaa.



Malli: leveä suorakaide kaksinkerroin taitettuna ja 3 sivulta saumattuna
Lanka: Grignasco Flavia Baby Merino, väri fuksia (168), - g (kerä = 50 g / 200 m)
Koko: mitataan myöhemmin :)

Viime viikolla sain vielä yhden valmistujaislahjan. Hanna oli osannut valita juuri minun väristä lankaa ja tehnyt kauniin massakorunkin! Korttikin oli osuva, asunhan kirjahamsterin kanssa.



Kiitos Hanna! :)

Ulla tulossa

Ulla 03/08 on kovaa vauhtia valmistumassa. Itse olen toista kertaa mukana koostamassa numeroa ja ensimmäistä kertaa ohjeen kirjoittajana. Toistaiseksi tarjolla on vain pieniä vilautuksia, olkaatten hyvät:

Sukkalangan varastoimista

Mustaa villaa -blogissa kyseltiin lukijoiden sukkalankojen perään ja minäpä vastaan. Sukkalankaa on varastoihin kertynyt ihan kohtuullinen määrä. Äkkiseltään löysin kuvattavaksi noin 2,1 kiloa sukkalankaa.



Laskisin tämän määrän riittävän helposti ainakin 24 sukkiin ja jämäkeriäkin jäisi vielä rutkasti. Jämäkeriä ja keskeneräisiä sukkia toki löytyy talosta jo nytkin ja onpa varastoissa vielä iso pino Novitan 7 Veljestä -lankaakin, jota pääasiassa sukkiin käytän. Eiköhän joululahjoiksi taas muutamat 7 Veljes -sukat synny jossain vaiheessa.

Sukkalangoistani käy hyvin selkeästi ilmi lempivärini. Eniten langoissa on sinisen eri sävyjä,



mutta löytyypä niistä jonkin verran ruskeaa



ja violetin/fuksian värejä.



Langoista liki kaikki ovat noin 75 % villaa ja loput polyamidia, joukkoon mahtuu vain muutama puuvillasekoite. Samoin valtaosa langoista on ohutta (n. 420 m / 100 g), sillä sitä melkeinpä mieluiten neulon. Ohuelle langalle on myös eniten tarjolla ohjeita.

Osalle langoista on olemassa suunniteltu käyttötarkoitus, osa odottaa inspiraatiota ja sopivaa neuleaikaa. Sukkalankaa on varastoihin kertynyt näinkin paljon varmasti siksi, että sitä on aina helppo ostaa. En osta paitaan vaadittavaa lankamäärää ilman harkintaa ja mahdollisen mallin miettimistä, mutta sukkalankaa saatan ostaa suunnittelematta. Ohutta sukkalankaa ostaessa kuitenkin aina tietää, että 100 g riittää miehenkin sukkiin, joten käyttötarkoitus on hyvin vapaa.

Pieniä sukkia

Yksittäiset raitakerät sukkalankaa huusivat päästä lasten sukiksi. Mikäpä sen parempi kohde kuin ystävän lapsoset. Enää jännätään, tuliko koista sopivat ja miellyttävätkö värit saajiaan ;)



Malli: oma
Lanka: Knit Picks Simple Stripes, väri puna-beige-ruskearaita (23547), 30 g (kerä = 50 g / 210 m)
Puikot: 2 mm sukkapuikot
Koko: n. 3,5 vee (toivottavasti)



Malli: oma
Lanka: Knit Picks Parade, väri harmaa-violetti-fuksia-pinkkiraita (23703), 45 g (kerä = 50 g / 125 m)
Puikot: 3(?) mm sukkapuikot
Koko: n. 1,5 vee

Molemmat sukat melko perusjoustinta, tuollaisiin raitalankoihin se on mielestäni melko lailla fiksuin vaihtoehto. Monimutkaiset kuviot vain sekoittavat ennestään monipuolista värjäystä eivätkä kuitenkaan erotu sukista mainittavan hyvin.

Syysloma

Palailin aamulla syyslomaltamme Lapista. Matkasimme muutamaksi päiväksi Pyhälle nauttimaan kiireettömästä ulkoilusta ja maisemien ihailusta. Matkalla vastaan käveli kymmenittäin poroja, muutama orava ja kolme riekkoa. Pääsimme tepastelemaan syksyn ensimmäistä kertaa lumellakin.



Säät olivat kuitenkin vaihtelevat ja jo seuraavana päivänä sama kivikkorinne oli täysin lumeton. Toisaalta tuona lumettomana ja lämpimämpänä päivänä taivas oli kirkas ja aurinko näyttäytyi komeasti paljastaen edellispäivänä sumuun hukkuneet kauniit maisemat.



Reissulla kävimme useammassakin kurussa. Kuvan Aittakurussa olin käynyt aiemminkin. Vaikuttavampi kokemus oli Isokuru ja Karhunjuomalammen kiertäminen. Isokuru oli nimensäkin mukaisesti todellakin iso ja päättyi Pyhänkasteenlampeen, joka oli kirkasvetinen 12 m syvä lampi, joka sai vetensä 17-metrisestä putouksesta.



Matkalla kuvasimme myös yhtä tulevaan Ullaan toivottavasti ilmestyvää neuletta ja neuloinpa takkatulen äärellä myös yksiä kämmekkäitä, joista pyrin ohjeen kirjoittamaan. Muistattehan, että syys-Ullan aineistodeadline on jo lähellä!

Sivupalkkiin lisäsin näin kunnallisvaalien alla mainospropagandaa helsinkiläisille. Kannattaa tutustua, jos Pörrö ei vielä ole tuttu!