Päivä Turussa

Torstaina suuntasimme veturin kohti Turkua sään ollessa mitä kaunein. Ensimmäiseksi kohteeksi oli valittu hämäävästi Yliopistonkadulla sijaitseva Cafe Brahe, josta huhujen mukaan saisi valtavia leivonnaisia kohtuuhintaan.

Huhut pitivät paikkaansa enkä jaksanut syödä croissantia ja puolikasta viineriä, vaikka olin ollut hereillä ja ruoatta jo yli kolme tuntia.



Tankkauksen jälkeen suuntasimme kartan avulla ensimmäiseksi vasta avattuun Lankabaariin. Myymälä oli miellyttävän väljä ja mukavasti sisustettu eikä lankavalikoimassakaan ollut mitään valittamista. Erilaiset Debbie Blissin langat olivat hyvinkin houkuttelevia, mutta koska en keksinyt mitään järkevää projektia niille, jätin ostamatta. Regiaa ja Tapestryäkin oli myös, mutta niitä on saatavilla myös esim. Menitassa.

Kannatuksen vuoksi ostin kuitenkin itselleni vierasta Schachenmayr Nomottan Idena Robust -lankaa. Päätynee joksikin huiviksi jossakin vaiheessa.



Seuraavaksi lähdimme suunnistamaan kohti Käsityö-Elisaa tehden joitakin mutkia matkalla. Poikkesimme mm. tutkimaan Turun kauppahallia, joka muistutti paljon tamperelaista serkkuaan, joskin oli pienempi.

Elisasta tulisi tämän reissun perusteella lempilankakauppani, jos Turkuun joskus muuttaisin. (Mitä tuskin tulee tapahtumaan ;) Ensisilmäyksellä valikoimat painottuivat erilaisiin kirjonta- ja ristipistotarvikkeisiin, mutta peremmällä kaupassa olikin ihanat lankahyllyt. Saatavilla oli Helsingistäkin tuttujen merkkien lisäksi mm. Hjertegarnin lankoja (näitä pitäis saada Hkiinkin..) sekä Vuorelmalta ainakin Satakieltä ja Ryijylankaa.



Täällä meni pitkään hypistellessä ja lopulta mukaan lähti Hjertegarnin Alpaca Silkiä ja Merino Silkiä. Huivilankoja nämäkin ja niin ihanan pehmeitä ja ylellisiä (alpaca silk sis. alpakkaa+merinoa+silkkiä, merino silk sis. merinoa+silkkiä+bambua)..

Kolmantena neulekohteena karttaamme oli merkitty Piikkopirta. Ja hyvä että olikin merkitty, sillä liike sijaitsi eräänlaisella sisäpihalla joka olisi jäänyt ilman karttaa huomaamatta. Liike oli mukava, tarjolla oli paljon alelankoja. Valikoima oli kuitenkin jotenkin hankalasti hahmotettavissa, sillä suurin osa langoista oli minulle ennestään tuntemattomia.

Tarjolla oli esimerkiksi OrnaghiFilatia ja suuri määrä Katian lankoja. Näitä ei taida Helsingissä/Tampereella olla missään tarjolla? En ainakaan muista nähneeni. Pitkällisen tutustumisen ja vyötteiden tutkimisen jälkeen mukaan tarttuivat kuitenkin kahta eri laatua: OrnaghiFilatin Merino Oroa ruskeana sekä Katian Jamaica -puuvillaa, joka oli tarjouksessa (3,50e/100g).



Päivän neuletarjonnan jälkeen päädyimme kiertelemään kaupungilla. Kävimme mm. ihmettelemässä Turun taidemuseota,



sen upeita koristeellisia yksityiskohtia



ja sen edestä avautuvaa maisemaa.



Helsinkiläisen silmin Turun kadut yleisestikin näyttivät kovin leveiltä liikenteeseen verrattuna. Tämä tie ei suinkaan ollut ainoa laatuaan.

Mutkien kautta päädyimme ihastelemaan Turun tuomiokirkkoa ulkoa



ja sisältä, oli se vain hieno. Ja vaikka kilometrit alkoivat jo tuntua jaloissa, lähdimme vielä bussilla käymään Turun linnassa. Opiskelijaliput olivat varsin huokeat (3,50e/naama) ja linna melkein yhtä jännittävä kuin nappulana joskus 15 vuotta sitten. Helteen laiskistuttama kuvaaja jaksoi ikävä kyllä ottaa vain näin aneemisen valokuvan hienosta linnasta:



Takaisin keskustaan selvittyämme alkoi olla jo nälkä ja suuntasimme Turun neuletapaamisista tuttuun kortteliravintola Kerttuun. Ruoka oli hintansa arvoista ja paikka ihan viihtyisä. Jallupullat ja Vehnähamppari maistuivat ja piristivät väsyneitä matkaajia. Mahat täynnä olikin sitten mukava pyöriä läheiselle rautatieasemalla ja suunnata nokka kohti kotia.

Yhteenveto:
Turussa on paljon leveitä katuja, paidattomia pyöräilijöitä ja henkseleitä käyttäviä miehiä. Kivoja lankakauppojakin on ainakin kolme.