Budapest

Lomailimme jokusen päivän tuossa taannoin Budapestissa, Unkarissa. Reissu olin kaikin puolin mukava ja rentouttava: ruoka oli hyvää, kahvilat vielä parempia ja sääkin suosi. Parin päivän kävelyn jälkeen tajusin, miksi niskani olivat aivan jumissa. Kävely ylöspäin katsellen ja taloja ihaillen ei ole ehkä se normaalein asento.. Jalkojen kolotus sen sijaan johtui aika ilmiselvistä syistä, kilometrejä kertyi kohtuullisesti.



Taloja kaupungissa todellakin riitti ihailtavaksi. Toisaalta riitti kyllä niitä rapistuneitakin, joista jo vuosia sitten oli alkanut putoilla julkisivurappaukset viattomien ohikulkijoiden niskaan. Jännällä tavalla myös aivan uusi ja loistokas saattoi Budapestissa olla yli satavuotiaan, rapistuneen vanhuksen kyljessä kiinni.

Ja koska talot ovat kivoja, tuli niistä otettua jokunen kuvakin. Hiukan yli kolmesataa noin tarkemmin sanoen.

Oopperataloa kävimme katsastamassa jo ensimmäisen illan kävelykierroksella. Sinne kuulemma olisi päässyt opastetusti (ja maksullisesti) sisällekin katselemaan eivätkä varsinaisten lippujenkaan hinta kuulemma päätä huimaa.

(Kuvat määrästä johtuen vähän pienempinä, klikkaamalla isommaksi!)



Pestistä löytyi myös erinäköisiä ja kokoisia kouluja, joista tässä yksi. Nimeltään Magyar Tudományos Akadémia, jonkinlainen tiedekoulu:



Myös kauppahallissa tuli piipahdettua, jostain luin, että se olisi Euroopan suurin laatuaan. Lähellä kauppahallia löytyi myös lankakauppa, jonka nimi tosin jäi unholaan. Osoite oli kuitenkin Vámház körút (kauppahallin ohi kulkeva kehätie) ja sijaitsi samalla puolen katua kuin kauppahalli. Kaupan voi kyllä muutenkin unohtaa kaikessa rauhassa ellei satu rakastamaan akryylia tai Inox-puikkoja..



Kahviloissakin tuli tosiaan loman aikana pyörittyä. Yhdeksi suosikiksi muodostui Vörösmarty tér -aukion ja -metroaseman vieressä sijainnut Gerbeaud.



Ihan tyylikäs paikka, joskin hiukan haisi turistille.



Aamupalaleivoksilla tuli käytyä myös Lukacsilla (Andrássy út 70, 6. kaupunginosa). Fiini paikka sekin, joskin modernimpi. Jos nyt kultakoristein, kristallikruunuin ja samettisohvin voi olla moderni.



Budan puolella Tonavaa kiipeillessämme näimme Pestin puolella sijaitsevan parlamenttitalon koko komeudessaan yhdellä silmäyksellä,


(mittakaavahuom! talon edessä kulkee parikin tietä, joilla kulkee ihan oikean kokoisia autoja, jotka näkee kuvan suurentamalla)

komeita maisemia ja samalla havainnollistui kaupungin suuruus.



Kahvillakin tuli täl puol jokkee käytyä, mutta pikkuinen (joskin ne samettiverhot ja kristallikruunut oli sielläkin!) kahvila jäi paremmin kuvaamatta. Valikoimat olivat sielläkin loistavat ja paikan oma leivos sekä vadelmaleivos testattiin hyvinkin toimiviksi. Niin ja nimi oli Ruszwurm.

Budasta takaisin "omalle puolen" Pestiin kävelimme ketjusiltaa pitkin, jota vartioi molemmissa päissään pari leijonia.



Lähellä yöpymispaikkaamme oli kaupunginpuisto, jossa kävimme ihmettelemässä mm. Vajdahunyadin linnaa yksityiskohtineen.



Linnan lisäksi puistossa oli sirkus, eläintarha, kylpylä, tekojärvi, ravintoloita, patsaita, patsaita ja patsaita. Ei mikään Esplanadi siis.

Viimeisenä kokonaisena lomapäivänä kävimme brunssilla New York Cafessa (jonka yhteydessä ylellinen hotelli), joka ei itseään ulkopuolella liiemmin mainostanut. Sisälle kun pääsi, ymmärsi, ettei niiden tartte.



Oli se vain upea. Vai monessako kahvilassa Suomessa on kattomaalaukset ja pöytiinohjaus..



Voin suositella myös Club Sandwich -puolikasta (toivat luonnollisesti annoksen puolitettuna kahdelle lautaselle, vaikkemme varsinaisesti sitä edes pyytäneet. Sanoimme kyllä, että söisimme molemmat annoksesta), Dobos tortaa (tämä oli kyllä hyvää muuallakin),



minttusiirapilla maustettua kuumaa kaakaota sekä hyvää palvelua. Seuralaisen juoma paprikakahvikin upposi hyvin joskin yllätti tulisuudellaan.

Ja jos nyt joku tänne asti jaksoi mukana, niin oli matkalla hiukan neulesisältöäkin. Paitsi, että parina iltana neuloin vuokrahuoneistossa (4m huonekorkeus!), löytyi sattumalta myös yksi kangas- & lankakauppa:



Kauppa sijaitsi Király utcan ja Akácia utcan kulmassa V:ssä kaupunginosassa.

Valikoima oli täälläkin kovin akryylinen, mutta joukosta löytyi silti jotain villa- ja mohairsekoitteita. Kannatuksen vuoksi ostin kolme kerää OrnaghiFilatin Krystalia (45% akryyli 35% mohair 20% villa, 160m/50g).



Lehti puolestaan tarttui matkaan lentokentältä, muualta en paikallisia neulelehtiä löytänyt.

Viimeisenä iltana illallisen jälkeen matkasimme vielä metrolla Gerbeaudiin viimeisen kerran jälkiruokakahvittelemaan ja ihailemaan vastarantaa yövalaistuksessa..



Yhteenveto. Siisti paikka, kivoja taloja, kivoja leivoksia. Me likes. Koska mennään taas?