Barcelona

Barcelonan matkalta on jo hetken aikaa sitten palailtu ja mukavaa oli. Matka tuntui loistavalta arjesta irrottautumiselta ja säätkin suosivat. Olimme reissussa viisi yötä ja neljä päivää. Ensimmäisenä iltana kävimme vain pyörähtämässä parin korttelin ympäri tutkailemassa ympäristöä ja syömässä hiukan iltapalaa hotellin vastapäisessä kahvila-ravintolassa.

Heti ensimmäisestä aamusta lähtien päivät kuluivat tehokkaasti kävellessä ja arkkitehtuuria ihastellessa. Hotellilla syödyn aamupalan jälkeen lähdimme joka aamu ennen kymmentä liikenteeseen ja yleensä palailimme hotellille aikaisintaan kahdeksan kieppeillä illalla.


(Huomaa mm. hedelmien asettelu ja mansikoiden kilohinta 1,29e/kg)

Ensimmäisenä päivänä tallustelimme La Ramblan päästä päähän poiketen välillä La Boqueria-kauppahallissa, pyörähtelimme hiukan meren rannalla ja törmäsimme mm. alla olevaan lasitaloon, joka statiikkaa ja rakennustekniikkaa opiskelleelle oli melkoisen mykistävä näky, ihastelimme Parc de la Ciutadellaa ja Arc del Triomfia. Myös La Riberan kaupunginosan pikku kujia ja katuja tuli tutkittua ja löysimmekin niiltä siestan jälkeen ovet avanneet lankakaupat helposti.



Persones Llanes (Placa de la Llana 7, ti-la 10-14 + 16.30-20.30) oli mukava pikku putiikki, josta kuvan otto unohtui. Helsinkiläiselle valikoima oli melko tuttua, sillä hyllyiltä löytyi mm. Garnstudion lankoja. Täältä matkaan tarttui vyyhti Lorna's lacesin Shepherd sock -sukkalankaa ihanissa fuksian ja violetin sävyissä.



Matka jatkui La Barcelanaan (Carrer de Brosoli 1), jossa esillä oli lankojen lisäksi reilusti valmiita neuleita. Langat olivat kaikki vyyhdeissä ilman vyötteitä, mutta hyllyjen reunoissa oli ihan mukavasti lappuja, joista selvisi langan koostumus ja kilohinta. Valikoimassa oli paljon akryylilankoja, mutta tarkemmin tutkien joukosta löytyi myös herkullisia villa-, puuvilla- ja silkkivyyhtejä. Täältä päädyin ostamaan reilun 170 gramman painoisen vyyhdin puuvillalankaa. Kilohinnoilla kun pelattiin, tuli vyyhdille hintaa pelottavat 6,66 euroa, jolle myyjän kanssa molemmat naurahdimme.



Molemmat lankakaupat sijaitsivat pienillä sivukaduilla, joille en ilman karttaa olisi vahingossa eksynyt. Mutta kun osoitteet olin karttaan jo etukäteen katsonut, löytyivät putiikit ongelmitta.



Toinen päivä oli kokonaisuudessaan omistettu Gaudille. Ensin suuntasimme metrolla Les Cortsin hienostokaupunginosaan ja aikamme etsittyämme (kartassa sijainti oli väärin merkitty) löysimme Finca Güellin portteineen.



Matkattuamme takaisin keskustampaan, l'Eixampleen, ihailimme mm. Casa Batlloa:


Toisen päivän ohjelmaan kuului myös Sagrada Familia. Kierreltyämme ja ihasteltuamme kirkkoa aikamme löysimme vielä jonkinlaisen sivuhissin, johon jonoa oli alle 15 minuuttia. Jonotuksen jälkeen pääsimme nauttimaan uskomattomista maisemista ja kieltämättä hiukan hirvitystä aiheuttaneista kapeista portaista ja ulokeparvekkeista.



Maasta kirkosta oli hankala ottaa kokonaisia kuvia, oli se sen verran valtava. Hissillä pääsimme keskimmäisen vihreäpäisen "tornin" takana näkyvälle pienelle "kävelysillalle".



Matkan kolmantena päivänä suuntasimme heti aamusta kohti La Pedreraa, jota olimme jo toisena päivänä käyneet ulkopuolelta ihastelemassa. Tuolloin jono riitti kuitenkin 45 min kyltin ohi, joten kokeilimme seuraavaa aamua. Kymmenen aikaan aamulla jonoa ei sitten ollutkaan ja pääsimme helposti lippuluukulle. Talo oli erilainen ja uskomaton, mutta kuitenkin hyvin käytännöllinen ja käyttökelpoinen. Pääsimme vierailemaan vinttikerroksessa, kattoterasseilla sekä yhdessä asuntokerroksessa.



La Pedreran jälkeen suuntasimme kohti Park Güellia, joka sekin osoittautui upeaksi kohteeksi. Vaikka puistoon on lähimmältä metroasemalta jonkin verran käveltävää, suosittelen sitä ehdottomasti Barcelonaan lähtijöille.





Neljäntenä ja matkan viimeisenä päivänä otimme suunnan Montjuicin vuorelle. Ilmeisesti Espanjaa vaivaavan kuivuuden vuoksi Font Magican (kuten useimmat kaupungin muutkin) suihkulähteet olivat kuivana. Palau d'Alfons XIII:n edestä aukeava maisema oli silti vaikuttava ilman vettäkin.



Tästä kipusimme vielä ylöspäin kohti Torre Calatravaa sekä 1992 olympialaisten stadionia. Torre Calatrava oli järkyttävän suuri kaukaa katsottuna ja vielä valtavampi juurella seistessä. Olympiastadionin ihmettelyn jälkeen suuntasimme kohti Castell de Montjuicia ja päätimme kulkea osan matkasta Telefericillä.



Matka kaikkiaan sujui ongelmitta, vaikkemme katalaanista tai espanjasta paljoa tervehdyksiä enempää osanneetkaan. Ihmiset tuntuivat osaavan englantia ja monissa ravintoloissa listat sai pyydettäessä myös englanniksi.



Erityisesti suosittelisin Barcelonasta Viena-leipäbaaria, La Boqueria-kauppahallia, Gaudin arkkitehtuuria sekä erityisesti astumaan muutaman korttelin La Ramblan pahimmasta turistitungoksesta sivuun. Vanhojen kaupunginosien pikku kujita löytyi valtavasti mielenkiintoista aitoa nähtävää.