Cable Rib Socks ja lomahöpinää

Malli: Cable Rib Socks, Favorite Socks
Lanka: Hjertegarn Strømpegarn Jacquard Print, väri violetticolori (8299), 60 g (kerä = 50 g / 210 m)
Puikot: 2 mm sukkapuikot
Koko: 38



Langan sain Annilta keväisellä s#ny-kierroksella. Väri oli ihastuttavan karkkia, kerrankin oikein tyttöilylankaa. Vähemmän yllättäen fuksian ystävänä tunnettu äitini ihastui sukkiin ne keskeneräisenä nähtyään ja päätin antaa sukat hänelle. Onni on samankokoiset jalat, sillä itsellenihän noita alun alkaen lähdin tekemään.



Neuloin kyseistä lankaa ensimmäistä kertaa ja neuletuntuma vakuutti. Lanka oli käsiin pehmoista, mutta kierteeltään sopivan tiukkaa, jottei vaaraa langan halkeilusta ollut. Voisipa Hjertegarnin sukkalankoja siis kokeilla myöhemminkin..



Kuten sukkakuvissa jo vilahtikin, päätin myös minä investoida sukkien pingottimiin. Päädyin tilaamaan plokit Liinan Villat -blogin kautta. Muovi tuntuu ajatuksissa järkevältä materiaalilta olemaan toistuvasti veden kanssa tekemisissä ja erittäin suuren arvon annan plokkien kierrätyshenkisyydelle. Kaikki materiaalithan ovat jämätavaraa, joka muutoin päätyisi luultavimmin kaatopaikalle.



Blogin hiljaisuuden aikana ehdin minäkin lomailla. Heti elämäni ensimmäisen palkallisen lekottelun aluksi suuntasin koneen kohti Välimerta ja kävin hikoilemassa viikon verran tutuissa maisemissa. Ruoka oli edelleen loistavaa, ihmiset ystävällisiä ja sää totutun taatusti aurinkoinen ja lämmin. Mitä sitä muuta rentoutumiselta kaipaakaan.



Seuraavan lomaviikon hikoilin kirjaimellisesti asuntomme parvella hellesäässä (mittari alakerrassa ikkunan luona, melko lailla asunnon viileimmässä kohdassa) viimeisten opintojen parissa. Koulu alkaa olla osaltani jokseenkin ohi, viimeisiä tarkistuksia vielä odotellaan.



Kolmas ja viimeinen lomaviikko sisälsi synttärit ja kotimaan matkailua. Ensin poikkesimme Järvenpäässä adoptoimassa 80-luvun metallirunkoisen Singerin parempaan talteen. Toisena kohteena oli Porvoo, jossa kumpikaan emme olleet ennen käyneet. Siellä talot olivat hauskoja (epätasaista painumaa perustuksissa?), suklaatehdas ja Brunberg makoisia ja sää jopa melko aurinkoinen. Erityisesti antaisin 10 pistettä ja papukaijamerkin Nukke- ja lelumuseolle, joka tarjosi huiman kokoelman katsottavaa vaivaisen 2 euron hintaan!



Viikon lopulla suuntasimme veturin kohti Pirkanmaata ja Tamperetta. Perjantain sadesäässä suunnittelemamme ohjelma vaihtui ja päädyimme vierailemaan Siperiaan höyrykone- ja tekstiiliteollisuusmuseoon. Varsin mielenkiintoisia molemmat, erityisesti tekstiiliteollisuusmuseota suosittelen tänne eksyville, sillä museossa oli paljon lankoihin ja neulomiseen liittyvää katsottavaa ja ihmeteltävää. Syömässä kävimme American Dinerissa, tuttu paikka jo entuudestaan ja suosittelen edelleen. Myöskään Tampereen jäätelötehtaan jätskit (Frenckelin aukio tunnelissa The Grilliä vastapäätä) eivät kauaa kupissa säilyneet..

Sunnuntaina paremmassa säässä pääsimme lopulta vierailemaan Pyynikin näkötornissa. Maisemat olivat kirkkaassa säässä loistavat ja tornin huipulla vierähti tovi selitellessä Tamperetta vähemmän tuntevalle poikaystävälle, mitä missäkin suunnassa näkyy. Täytyy kyllä todeta, että Tamperekin on melkoinen pikku kaupunki. Esimerkiksi Berliinissä paljon korkeammalla tv-tornissa tiivistä asutusta näkyi silmänkantamattomiin. Pyynikiltä maisemat olivat paljolti metsää ja vettä, toki tietäen, että monen metsäkohdan "sisällä" oikeasti on tiiviissä pientaloja.



Tänään ensimmäisen työpäivän jälkeen suuntasin nokan kohti Akateemista, mutta hepä olivat myyneet jo syksyn VK:n loppuun eikä varaamaani numeroa jostain syystä laatikoista löytynyt. Onneksi kuitenkin Stockmannin puolelta löytyi hyllystä vielä 7 kappaletta, joista yhden nappasin mukaani :)