Branching out vol. 2

Malli: Branching out, Knitty
Lanka: The Cotton Garden Viola, väri luonnonvalkoinen (028), 48 g (kerä = 50 g / 170 m)
Puikot: 3,5 mm pyöröt
Koko: 110 cm * 15 cm



Tämän huivin neulomisen motiivina oli vain ja ainoastaan saada kerä Anttilasta halvalla ostettua puuvillalankaa käytettyä. Lopputulos on kuitenkin soma ja lanka pehmeää upotuksen ja pingotuksen jälkeen. Taisin saada käyttöhuivin, vaikken mitään lähtenyt hakemaan.



Mallina oli vanha tuttu Branching out, joka palvelee hyvin kapeana suorakaidepitsihuivina. Edellistä alpakkaista olen käyttänyt paljon.

Sadepäiviä ja mainontaa

Viime aikojen sadepäivinä harjoitin lattialla epämukavissa asennoista istumista palapelin ääressä. Kolme iltaa ja tuhat palaa myöhemmin se oli valmis:



Sadetta tuntuu riittävän, onneksi on vielä kaksi palapeliä kokoamatta. Neulottuakin täällä on kevään aikana jotakin tullut, päättelykeiju vain ei ole pahemmin vieraillut. Osa kuvan neuleista on ns. omaa tuotantoa ja luultavasti tulee esitellyksi paremmin syksymmällä Ullassa.



Ja koska mainostaminen on mukavaa, seuraa viikon mainospläjäys. Kristel suunnitteli ja neuloi minulle kuvauspalkkioksi kauniin topin, ohje on ostettavissa sekä Ravelryssä että Elämänlankaassa. On muuten istuva ja mukava malli!

Argosy

Malli: Argosy, Knitty
Lanka: Vuorelman Veto, väri 572, vajaa kerä(?) (kerä = 100 g / 260 m)
Puikot: 3,75 mm pyöröt
Koko: n. 160 cm * 15 cm



Jo kevättalvella neuloin äitiäni ajatellen Knittyn Argosyn. Ohje oli ollut tulostettuna varmastikin vuoden päivät, mutta tulipa lopulta tehtyä. Malli ei sykähdyttänyt valtavasti neuloessa eikä valmiina. Onhan tuo tuollainen "ihan kiva". Sen sijaan lanka, Vuorelman Veto, on ihanan pehmeää villaa. Muhkean paksua ja värikartassa on varsin meheviä värejä. Kunhan lankalakkoni päättyy ja 7 Veljestä -varastot pienenevät, saatan sijoittaa tähän pehmoiset villasukat mielessäni.



Kuvatkin tuli otettua jo äitienpäiväviikonloppuna. On tänä kesänä sentään aurinkoistakin siis ollut. Viime päivät kun ovat olleet yhtä ropinaa.

S#ny-yllätykset

Olin helmi-toukokuussa mukana #neulonta-kanavan salaisessa #neulontaystävässä. Itse lähetin paketteja kohti koita. Paketeista muistin huonosti ottaa kuvia, mutta kerronpa silti, mitä matkaan lähti. Ensimmäiseen pakettiin laitoin Addin puikkonallet, kaksi kerroslaskuria sekä namipussin.

Maaliskuussa matkaan lähti 100 g tummanharmaata Sisu-sukkalankaa pääsiäisnamien kera, huhtikuussa puolestaan Favourite socks -kirja. Viimeisessä toukokuun paketissa oli Muumi-kuoressa pari kerää ruskeaa alpakkalankaa, sukat koin tytölle sekä Muumi-kortti ja -lakuja.



Minua puolestaan lahjoi delenda. Ensimmäisen paketin esittelinkin jo syntymäpäiväpostauksessa. Toinen paketti tuli huhtikuussa sisältäen vyyhdin kauniin siniharmaata Titanwoolin merinohuivilankaa.



Kolmas ja viimeinen paketti tuli aivan toukokuun lopulla. Kauniista Unikko-paketista löytyi kaksi kerää Hjertegarnin Strompegarnia kauniissa fuksian ja violetin sävyissä ja niin ikään kaksi kerää Hjertegarnin Ciao Trunte -sukkalankaa ihastuttavissa sinisen ja vihreän sävyissä. Lisäksi paketissa oli hauska kortti sekä upea delendan itsensä tekemä rannekoru! Rannekorusta pidän myös kovasti ja se pääsikin jo juhlimaan kanssani yo-juhlia viikko sitten.

Iso kiitos vielä delendalle, pakettisi ilahduttivat kovasti! :)

Äitienpäivän pitsiliina

Malli: 81, Novita kesä 2008
Lanka: Novita virkkauslanka, väri luonnonvalkoinen, vajaa kerä (kerä = 100 g / 550 m)
Puikot: 2 mm pyöröt
Koko: halkaisija n. 55 cm



Neuloin ensimmäisen pitsiliinani huhti-toukokuussa äitienpäivää ajatellen. Olin hetkeä aiemmin ostanut kesän numeron Novitaa Marjutilta ja heti selaillessa kiinnittänyt huomiota muutamiin kesätoppeihin sekä erityisesti tähän liinaan.



Liinan neulominen oli mukavaa ja nopeaa, vaikka ensin kahden millin puikot melko pieniltä tuntuivatkin. Ohje oli lopun virkkauskerrosta lukuunottamatta selkeä ja helppo seurata. Liinan silmukat päätellään virkkaamalla niihin kerros kiinteitä silmukoita. Tämän osion ohjeistusta en saanut sopimaan käsissä olevaan liinaan, mutta soveltamalla syntyi silti varsin onnistunut lopputulos. Lahjansaajakin vaikutti olevan mielissään :)

Barcelona

Barcelonan matkalta on jo hetken aikaa sitten palailtu ja mukavaa oli. Matka tuntui loistavalta arjesta irrottautumiselta ja säätkin suosivat. Olimme reissussa viisi yötä ja neljä päivää. Ensimmäisenä iltana kävimme vain pyörähtämässä parin korttelin ympäri tutkailemassa ympäristöä ja syömässä hiukan iltapalaa hotellin vastapäisessä kahvila-ravintolassa.

Heti ensimmäisestä aamusta lähtien päivät kuluivat tehokkaasti kävellessä ja arkkitehtuuria ihastellessa. Hotellilla syödyn aamupalan jälkeen lähdimme joka aamu ennen kymmentä liikenteeseen ja yleensä palailimme hotellille aikaisintaan kahdeksan kieppeillä illalla.


(Huomaa mm. hedelmien asettelu ja mansikoiden kilohinta 1,29e/kg)

Ensimmäisenä päivänä tallustelimme La Ramblan päästä päähän poiketen välillä La Boqueria-kauppahallissa, pyörähtelimme hiukan meren rannalla ja törmäsimme mm. alla olevaan lasitaloon, joka statiikkaa ja rakennustekniikkaa opiskelleelle oli melkoisen mykistävä näky, ihastelimme Parc de la Ciutadellaa ja Arc del Triomfia. Myös La Riberan kaupunginosan pikku kujia ja katuja tuli tutkittua ja löysimmekin niiltä siestan jälkeen ovet avanneet lankakaupat helposti.



Persones Llanes (Placa de la Llana 7, ti-la 10-14 + 16.30-20.30) oli mukava pikku putiikki, josta kuvan otto unohtui. Helsinkiläiselle valikoima oli melko tuttua, sillä hyllyiltä löytyi mm. Garnstudion lankoja. Täältä matkaan tarttui vyyhti Lorna's lacesin Shepherd sock -sukkalankaa ihanissa fuksian ja violetin sävyissä.



Matka jatkui La Barcelanaan (Carrer de Brosoli 1), jossa esillä oli lankojen lisäksi reilusti valmiita neuleita. Langat olivat kaikki vyyhdeissä ilman vyötteitä, mutta hyllyjen reunoissa oli ihan mukavasti lappuja, joista selvisi langan koostumus ja kilohinta. Valikoimassa oli paljon akryylilankoja, mutta tarkemmin tutkien joukosta löytyi myös herkullisia villa-, puuvilla- ja silkkivyyhtejä. Täältä päädyin ostamaan reilun 170 gramman painoisen vyyhdin puuvillalankaa. Kilohinnoilla kun pelattiin, tuli vyyhdille hintaa pelottavat 6,66 euroa, jolle myyjän kanssa molemmat naurahdimme.



Molemmat lankakaupat sijaitsivat pienillä sivukaduilla, joille en ilman karttaa olisi vahingossa eksynyt. Mutta kun osoitteet olin karttaan jo etukäteen katsonut, löytyivät putiikit ongelmitta.



Toinen päivä oli kokonaisuudessaan omistettu Gaudille. Ensin suuntasimme metrolla Les Cortsin hienostokaupunginosaan ja aikamme etsittyämme (kartassa sijainti oli väärin merkitty) löysimme Finca Güellin portteineen.



Matkattuamme takaisin keskustampaan, l'Eixampleen, ihailimme mm. Casa Batlloa:


Toisen päivän ohjelmaan kuului myös Sagrada Familia. Kierreltyämme ja ihasteltuamme kirkkoa aikamme löysimme vielä jonkinlaisen sivuhissin, johon jonoa oli alle 15 minuuttia. Jonotuksen jälkeen pääsimme nauttimaan uskomattomista maisemista ja kieltämättä hiukan hirvitystä aiheuttaneista kapeista portaista ja ulokeparvekkeista.



Maasta kirkosta oli hankala ottaa kokonaisia kuvia, oli se sen verran valtava. Hissillä pääsimme keskimmäisen vihreäpäisen "tornin" takana näkyvälle pienelle "kävelysillalle".



Matkan kolmantena päivänä suuntasimme heti aamusta kohti La Pedreraa, jota olimme jo toisena päivänä käyneet ulkopuolelta ihastelemassa. Tuolloin jono riitti kuitenkin 45 min kyltin ohi, joten kokeilimme seuraavaa aamua. Kymmenen aikaan aamulla jonoa ei sitten ollutkaan ja pääsimme helposti lippuluukulle. Talo oli erilainen ja uskomaton, mutta kuitenkin hyvin käytännöllinen ja käyttökelpoinen. Pääsimme vierailemaan vinttikerroksessa, kattoterasseilla sekä yhdessä asuntokerroksessa.



La Pedreran jälkeen suuntasimme kohti Park Güellia, joka sekin osoittautui upeaksi kohteeksi. Vaikka puistoon on lähimmältä metroasemalta jonkin verran käveltävää, suosittelen sitä ehdottomasti Barcelonaan lähtijöille.





Neljäntenä ja matkan viimeisenä päivänä otimme suunnan Montjuicin vuorelle. Ilmeisesti Espanjaa vaivaavan kuivuuden vuoksi Font Magican (kuten useimmat kaupungin muutkin) suihkulähteet olivat kuivana. Palau d'Alfons XIII:n edestä aukeava maisema oli silti vaikuttava ilman vettäkin.



Tästä kipusimme vielä ylöspäin kohti Torre Calatravaa sekä 1992 olympialaisten stadionia. Torre Calatrava oli järkyttävän suuri kaukaa katsottuna ja vielä valtavampi juurella seistessä. Olympiastadionin ihmettelyn jälkeen suuntasimme kohti Castell de Montjuicia ja päätimme kulkea osan matkasta Telefericillä.



Matka kaikkiaan sujui ongelmitta, vaikkemme katalaanista tai espanjasta paljoa tervehdyksiä enempää osanneetkaan. Ihmiset tuntuivat osaavan englantia ja monissa ravintoloissa listat sai pyydettäessä myös englanniksi.



Erityisesti suosittelisin Barcelonasta Viena-leipäbaaria, La Boqueria-kauppahallia, Gaudin arkkitehtuuria sekä erityisesti astumaan muutaman korttelin La Ramblan pahimmasta turistitungoksesta sivuun. Vanhojen kaupunginosien pikku kujita löytyi valtavasti mielenkiintoista aitoa nähtävää.